Get the kind of legs your shorts want to wear

Mulla on kaksi vaakaa, joilla punnitsen itseäni. Toinen on täällä mun kämpillä, jota käytän melkein joka aamu, jotta tiedän missä ollaan menossa. Tässä vaa'assa on vaan se ongelma, että se ei aina oikein itsekään taida tietää missä ollaan menossa eli musta tuntuu, että se heittää vähä sinnepäin noita lukuja. Sitä varten on mun kotikotona toinen vaaka, jolla käyn silloin kun oon siellä käymässä ja teen vähän niinku sellaset "viralliset" punnitukset. Sitä paitsi tää vaaka näyttää aina vähä enemmän kuin tuo toinen, joten uskon mielummin sitä.

Kumpikin noista laitteista on näyttäny mulle viime päivinä ihan kivoja lukemia.. Tämä ns. virallinen vaaka näytti eilen aamulla -5kg verrattuna kaksi kuukautta sitte punnittuun lukemaan. Kuulostaa aika vähältä noin sanottuna, mutta sitteku miettii, että se on noin -0,625kg viikossa, niin pitää koittaa olla tyytyväinen. Ja tämä mun oma mielenterveysvaaka näytti tänä aamuna vähemmän ku oon ehkä koskaan painanu tai no siis yläasteen jälkeen. En oikeen ees meinannu tajuta mitä siinä luki, ku en oo tottunu sellasiin lukemiin. Jos nyt heittäydyn oikeen oksettavan optimistiseksi, nii ei välttämättä kestä kauan, ku painan alle 50kg. Tässä on kuitenki kaikki joulut ja muut tulossa, jolloin aion ottaa rennommin, joten ei kannata vielä innostua liikaa.

Vaikka mun pitäis olla onneni kukkuloilla noista lukemista, ne ei tunnu musta oikeestaan yhtään miltään. Toisaalta ehkä hyvä niin.. Liian innostuneena vois unohtaa sen tosiasian, että mulla ei oo vielä mitään syytä intoilla. Parempi keskittyä siihen, mitä on vielä tehtävänä. :)

Heipä hei

Viime postauksesta on ehtiny kulua kohta puoli vuotta, joten ois ehkä aika kirjottaa.. Ensimmäiset 4 kuukautta yritin aina silloin tällöin kirjottaa, mutta koska siitä ei oikeen tullu mitään, annoin olla kerta toisensa jälkeen. Paino sinä aikana heitteli aika paljo, mutta enemmän ylös- kuin alaspäin.

Sitte edelliset vajaa 2 kuukautta en oo halunnu kirjottaa, koska oon jollain ihmeen käsittämättömällä voimalla onnistunu laihduttamaan ja oon pelänny, että jos alan kirjottaa, epäonnistun taas. Mulla ei oo ihan tarkkaa lukemaa siitä "alkupainosta", mutta oon laihtunu edellisen 6 viikon aikana noin 4 kiloa. En oo sortunu kertaakaan edes pieniin saati sitte suurempiin ylilyönteihin, paitsi tänään söin välipalaksi 1 banaanin sijaan 2 banaania, 2 weetabixia ja 2 leipää... huh huh! Voitte vaan kuvitella kuinka mun vatsa turpos tuon jälkeen ja kuinka valtava se on edelleen. Hetki tuon jälkeen jo mietin mielessäni, että noniin, peli menetetty ja aloin suunnitella mitä kaikkea paskaa vetäisin iltapalaksi. :D Onneks kuitenki rauhotuin ja tulin siihen tulokseen, että syön loppuillan just niinku olin alunperin suunnitelluki ja jatkan muutenki niinku koko juttua ei ois tapahtunukaan. Vaikka tällä hetkellä mielessä ei pyöri oikeastaan mitään muuta, niin varmaan loppujen lopuksi tuo ei vaikuta paljo mihinkään ja ens viikolla en edes muista koko asiaa. Vaikka sortuminen onki aina sortuminen!

Ja jos oon jopa vielä niin typerä, että yritän löytää tästä jotain positiivista, niin löydän heti yhden asia, nimittäin mua ei palele! Oon joka ikinen päivä edellisen 6 viikon ajan ollu ihan jäässä. Eilenki illalla mulla oli villasukat ja toppahousut ja fleecetakki ja verkkatakki ja niiden alla vielä vaatetta, mutta palelin. Luennoilla kaikki energia menee siihen, ku joka paikka tärisee ja on kylmä. Vaikka ois kuinka paljo vaatteita, mun sisällä vaan kiertää sellanen kylmä veri. Ja nyt ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon istun tässä koneella (toki toppahousut, fleecetakki ja villasukat päällä) ja mulla on lämmin. Täytyy yrittää nauttia joka hetkestä, koska kun mun kroppa on saanu poltettua tuon valtaisan ruokamäärän ja energiavaje jatkuu, myös palelu varmasti jatkuu. :(

Hmm.. taisin nyt vähä poiketa aiheesta ehkä, mutta pointti oli kuitenki se, että olen laihtunu ja toivottavasti, tai siis ei mitään toivottavasti vaan varmasti laihdun lisää. Tulen sitten taas joskus raportoimaan tuloksia tänne. :)

Leave behind it

Mun pitäis olla jo kohta nukkumassa, mutta tulin silti kirjottaan, koska jos nyt oisin siirtäny sitä, siirtäisin sitä ehkä myös huomenna ja ylihuomenna jajaja.. Ensimmäiseksi maailman suurimmat kiitokset noista ihanista kommenteista, joita sain viime postaukseen! En nyt valitettavasti ehdi vastaamaan niihin kaikkiin erikseen, mutta lupaan tästä lähtien aina vastata. Tuntuu tosi hienolta, että vielä joku jaksaa lukea mun tylsiä juttuja ja ennen kaikkia se, että siellä oli vanhoja tuttuja. :)

Tää päivä on ollu ihan tavallinen, samanlainen ku kaikki muutki. Nykyään ku oon joka päivä töissä jotain 11-19, koko päivä menee melkeen siihen, eikä päivät hirveesti eroa toisistaan. :( Aamulla olin tosi surullinen, koska luin yhden mun ystävän blogikirjotuksen siitä kuinka se on huomannu sen vanhoissa ystävissä asioita, joita se ei voi sietää ja kuinka sillä on ikävä sen uusia kavereita. Ei tuo nyt sinänsä tullu mulle mitenkään yllätyksenä, mutta mulle tuli jotenki sellanen olo, että se puhu siinä minusta. Tai ei nyt pelkästään minusta, mutta ihan tarpeeksi minusta. Ja se vielä mainitsi jotain, että sen poikaystävä on ainut, joka tietää minkälainen se on oikeasti. Mua alko ärsyttää se tosi paljon, ku tuli vaan mieleen, että kaikilla ei edes oo mitään poikaystävää. Ei ketään ihmistä, joka jaksais niitä just sellasena ku ne oikeesti on. Mutta joo, se siitä.

Työpäivä meni ihan normaalisti, mutta sen jälkeen matkalla salille meinasin jäädä auton alle. Oon joskus ennenki meinannu, mutta koskaan ennen se ei oo oikeesti ollu näin lähellä. Mulla oli tosi kiire sinne salille ja poljin pyörällä tosi kovaa ja ylitin yhden tien, niin en huomannu ku sieltä tuliki auto kans yhtä kovaa. Oon kuitenki hengissä. Ja mikä tärkeintä, ehdin sinne tunnille.

Olin töiden jälkeen vielä siis BodyAttackissa ja mulla oli tosi kivaa. Oli ihana, ku sai hetkeksi unohtaa kaiken paskan ja keskittyä vaan siihen. Energiaa kului 467 kcal eli olihan se ihan tehokaski, vaikka tuntuu, että nuo attackit on nykyään paljo kevyempiä mitä ennen. :) Ku pääsin vihdoin ja viimein kotiin, mua alko tosi paljo ärsyttää, ku tää kämppä oli niin sotkunen. Sain jonku ihme kohtauksen ja siivosin reilussa puolessa tunnissa koko kämpän siedettävän näköseksi. :D Nyt mun pitäis vielä syödä jotain, ku en oo tänään syöny paljo mitään, mutta ei tee yhtään mieli. Ja voisin alkaa kohta oikeesti mennä sinne nukkumaan, että jaksan vielä huomennaki tehdä jotain.. Hyvää yötä ihanat!<3

+ Tuo mun siivouskohtaus ei oo vielä ihan kokonaan menny ohi, nimittäin poistin lopullisesti kaikki vanhat tekstit. Oon haaveillu siitä pitkään, mutta en oo koskaan kuitenkaan uskaltanu tehdä sitä. Nyt sen tein ja se helpotti kovasti. :)

Hmm

Ihan outoa istua tässä muka kirjottamassa tänne. Viime kerrasta on niin tosi kauan aikaa, melkeen kolme kuukautta. Siinä ajassa on toisaalta ehtiny tapahtua tosi paljon kaikkea ja toisaalta ei taas yhtään mitään. Päätin joskus sillon, että kirjotan sitte ku siltä tuntuu, ja on siltä välillä tuntunuki, mutta sitte oon aina pyyhkiny kaiken ja antanu olla. En tiiä julkaisenko vielä tätäkään, mutta kovasti toivon niin..

En oikeen tiedä mitä mun pitäis kertoa. En oo ihme kyllä lihonu, vaan painoin perjantai-aamuna ja myös tänä aamuna 52,5kg. Onhan se aika paljon, mutta toisaalta se on myös -7,5kg viime syksysytä. Vielä kun sais jotenki sulatettua toiset 7,5kg pois, niin vois alkaa olla muka tyytyväinen. En keksi nyt muuta sanottavaa, mutta ehkä huomenna. :)